Kannattelijana

Olen aikanaan tehnyt henkimaailman kanssa sopimuksen, kun Sanat Sinulle viestejä vuosia sitten alkoi ilmaantumaan. Sopimus on yhä voimassa ja se on sellainen, että yön aikana en ota mitään viestejä vastaan. Tämä saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta minulle se on taannut paremmat yöunet. Kuitenkin vuosien mittaan, uneni ovat vahvistuneet ja tiedän, että usein sitä kautta minulle ja varmasti monelle muullekin, asioita tuodaan ja näytetään. Henkimaailma on siitä vitsikäs, että se keksii kyllä väylän, jos asia on vahva ja tärkeä. Unen maailma on monelle varmasti tuttu ja shamanistisessa maailmassa se on tärkeä väylä. Nyt oli juurikin tämmöisen unen minulle tulla.

Unessa minulle tuotiin sana Kannattelijana. Ja näytettiin kahdeksaa erilaista pistettä ympyrässä. Tähän havahduin, sillä tiesin tämän olevan kaikkea muuta, kuin unta.

Tunnen ja tiedän, että tämä on jonkin ison asian alku, sana kannattelijana.

Olemme saaneet elää täällä Espanjassa nyt kaksi viikkoa ja elämä on asettunut upeasti uomiinsa. Tuttu ja rakas ympäristö, joka tarjoaa paljon uutta ihmeteltävää kuitenkin vaikka joka päivälle. Olen sanonut miehelleni melkeinpä joka päivä, miten kiitollinen olen. Täytyy melkeinpä nipistää itseään, että uskoo tämän niin kauan haaveillun elämänvaiheen olevan totta.

Tiesin tänne lähtiessä, että hoputtamatta jotakin uutta alkaa syntymään. Se tunne on ollut sisälläni jo kauan. Ja tuon unen jälkeen se vain varmistui ja tuli näkyväksi. Olen ollut itse kannattelijana ja olisiko nyt kenties aika tullut auttaa ja tukea muita kannattelijoita?

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kannattelijana? Luoko se sinulle ahdistusta, turvaa vai oletko kuulostellut tuollaista sanaa ollenkaan?

Mielestäni me olemme kaikki kannattelijoita. Oman elämämme kannattelijoina olemme ehkäpä isoimman asian äärellä. Kun tiedämme rajamme, mistä tulemme ja mistä koostumme, kannattelemme itseämme läpi niin helppojen kuin vaikeiden ajanjaksojen läpi.

Kannattelemme myös muita ihmisiä. Useimmiten silloin, kun jollakin meille tärkeällä ihmisellä on vaikeata. Voimme myös kannatella koko maailmaa hartioillamme. Tuntuu, että meidän, varsinkin valotyötä tekevillä, on vastuu nostaa vääryyksiä ja antaa apua sitä tarvitsijoille.

Mutta haluaisinkin lempeästi haastaa sinua kuuntelemaan omaa jaksamistasi. Hartioittesi taakkaa ja sitä, jaksatko kaiken kantaa. Sitä, onko tämä taakka sinun kannateltavaksi vai jonkun muun? Tunnetko itsesi ja juuresi, oletko käynyt varjosi kanssa matkan, jotta jaksat kannatella muita? Onko sisäinen lapsesi tullut nähdyksi? Ja oletko kehon sekä mielen yhteydessä kaiken tämän keskellä, mitä maailmassa tällä hetkellä on meneillään?

Isoja kysymyksiä. Mutta mielestäni tarpeellisia ja herätteleviä. Näitä olen itseltäni kysynyt ja tarkistanut omien hartioitteni taakkaa. Ja se on ollut ihmeellistä. Ei helppoa, ei miellyttävääkään mutta niin antoisaa. Ja tiedän, että tähän aiheeseen tulen palaamaan. Jotakin upeaa ja uutta tästä on syntymässä.

Toivotan sinulle upeaa marraskuun loppua. Sen hämyisää aikaa.

Ota hetkiä päiviisi, jolloin voit rauhoittua ja uppoutua pimeän vuodenajan syliin. Antaa sen hidastaa tahtiasi. Uinahtaa ja kerätä voimia. Aivan niin kuin luonto tekee tällä hetkellä. Vaikka on pimeää tai harmaatakin, siinäkin on montaa eri sävyä. Ja tuo pimeys antaa monesti luvan hitaalle ja rauhalliselle ajatusten juoksulle sekä kenties jonkin uuden alulle. Kun ottaa aikaa, kannattelee rauhassa ajatuksiaan, ne ovat valmiina keväällä lähtemään kasvuun.

Sydämeen lämpöä lähettäen

Hanna-Maija 🖤