KUN SURU KOSKETTAA

Puhutaanko hetki surusta? Mitä se sinulle nostattaa näkyväksi?
Olen saanut osakseni paljon surua kannettavaksi. Niinkuin meistä varmasti moni. Olen saanut vetää ryhmää vertaisille tämän aiheen ympärillä. Se on ollut valtavan rikastuttavaa.
Omaan suruuni liittyy erilaisia tunteita.Siksi, että oma läheiseni menehtyi tavalla, joka koetaan usein itse aiheutetuksi. Kun suru musersi pahimmillaan, en kyennyt ymmärtämään, miksi suruni tuntui ikäänkuin väärältä. Ja mitä kaikkea ulkopuolelta tulevaa siihen liittyi. Surin omien läheisteni kanssa ja onnekseni sain hyväksyntää sekä vankkumatonta tukea ja kannattelua heiltä.
Nyt kun suru on muuttanut muotoaan ja ikäänkuin pehmentynyt, tullen välillä läsnäolevaksi, mutta eri tavalla, ymmärrän mitä kaikkea siihen onkaan liittynyt. Ulkopuolelta tullut hiljainen hämmennys, ei hyväksyvä ilmapiiri sekä siitä aiheutuva häpeä, aiheutti sen, että aluksi en nostanut oikeita asioita tai syitä itselleni näkyväksi. Tuli tunne, että en ole oikeutettu suremaan "niin kuin kaikki muutkin".
Tämän oman tarinani pohjalta haluan nostaa muutamia ajatuksia pohdittavaksi.
Meillä nykypäivänä suru on ikäänkuin irrotettu elämästä siihen kuuluvana osana. Se on laitettu omaan lokeroon, piiloon ja sitä harvoin nostetaan näkyväksi. Surun tullessa taloon, muut ihmiset helposti kiertävät kaukaa. "Ei nyt häiritä heitä". Surevalle ihmiselle tuntuu olevan vaikea löytää sanottavaa. Ja tämä on täysin luonnollinen reaktio. Emme mielellämme kohtaa asioita, jotka saavat meidät tuntemaan epämiellyttäviä tunteita. Meillä on yhteiskunnassa myös ikäänkuin määritelty oikea suruaika ja tapa surra. Oletetaan ihmisen tekevän tiettyjä rituaaleja. Osallistutaan hautajaisiin, koittaa selviytyä arjesta sekä työstä.
Mutta mitäpä, jos annettaisiin mahdollisuus käsitellä näitä asioita omalla tavalla. Annetaan rauhassa suruajan jatkua niin kauan kuin se on tarpeen. Ei yleistetä, odoteta ihmisen toimivan tietyllä, toisia helpottavalla, tavalla. Annetaan jokaisen surun olla yhtä arvokasta. Ja nostetaan suru näkyväksi osaksi elämäämme. Kaikissa niissä muodoissa, joissa se ilmenee.

Toivotan sinulle upeita kesän päiviä sekä yöttömiä öitä. Nautitaan lämmöstä, kesäsateesta sekä ukkosen jyrinästä. Ihaillaan kukkien loistosta ja tyynen järven sienestä.
Rakkaudella Hanna-Maija 🤍🖤