Luottamus elämään

Katselen ulos ikkunasta ja sisälläni hyrisee. Ulkona on pikku pakkanen ja vihdoin, monen monen päivän jälkeen, ulkona paistaa aurinko. Se saa puiden huurteiset oksat välkehtimään. Olo on rauhallinen ja leppoisa.

Ajatukseni viipyilevät menneiden päivien juoksussa ja kohtaamisissa. Ei ahdistaen, vaan ikään kuin tehden summausta päivistä. Ja nämä summaukset saivat minut kirjoittamaan tästä isostakin aiheesta. Luottamuksesta elämään ja sen kannatteluun.

Haluaisin lempeästi ja rakkaudella herätellä sinua ajattelemaan tätä aihetta. Mitä se sinussa nostattaa?

Elämän kannatteluun ei ole helppo luottaa. Se asettaa meille jatkuvasti haastetta. Saattaa tuntua, että omalle polulle tulleet vastoinkäymiset ovat liikaa. Niissä ei ole mitään järkeä eikä niitä jaksaisi enää yhtään. Omat hartiat eivät jaksa enää kannatella sitä määrää. Äkkiä huomaa olevansa aivan loppu, väsynyt ja vihainen elämälle.

Kun elämä pysäyttää, vaikkapa sairauden tai menetyksen hetkellä, pysähdymmekö oikeasti? Ja havahdummeko huomaamaan, miten tähän tilanteeseen on tultu? Miksi olen koko ajan vihainen ja tunnen, että koko maailma on minua vastaan? Miksi minun elämässäni tapahtuu vain huonoja asioita?

Uskon siihen, että mitä energiaa kannattelemme, sitä myös saamme. Tämä voi kirjoitettuna vaikuttaa hyvinkin yksioikoiselta, mutta sitä se ei ole. Jos jostakin voi olla varma, niin siitä, että elämä, oma polkumme, tuo eteemme vastoinkäymisiä. Haasteita siihen, pysymmekö omalla polullamme ja miten suhtaudumme vastoinkäymisiin. Uskallammeko luottaa siihen, että elämä kantaa? Että jokaisessa vastoinkäymisessä voimme tehdä valinnan.

Valinnan siinä, miten näihin vastoinkäymisiimme suhtaudumme. Jos valitsemme jäädä negatiivisuuteen, kannattelemaan muita ja jatkuvasti teemme asioita, joita emme oikeasti halua tehdä, väsymme ja alamme muuttua vihaiseksi. Luomme helposti negatiivisuuden kehän, joka pyörii vinhasti. Alamme ajatella, että tätä tämä minun elämäni on. Mahdollisesti lapsuudessa opitut negatiiviset käyttäytymis- ja reaktiomallit nostavat päätään. Ja tämä on hyvin luonnollista, sillä ne ovat meidän omia selviytymiskeinojamme. Olemme kenties joutuneet lapsena selviytymään vihalla ja hyökkäävyydellä omien rajojen, luottamuksen pettämisen sekä oman itsemme tähden.

Mutta mitäpä, jos valitset suhtautua vastoinkäymisiin avoimemmin? Mielenkiinnolla suhtautuen. Tutkien sitä rauhassa ja tunnustellen. Kysymällä ja odottamalla vastausta omasta syvästä viisaudesta, joka meissä jokaisessa on. Onko tämä vastoinkäyminen sellainen, että jäämällä sen energiaan, se menee pois tai ratkeaa? Mitä tämä vastoinkäyminen minulle kertoo ja opettaa?

Kun vastoinkäymisen tai haasteen näkeekin siinä valossa, että se on tullut opettamaan jotakin tai se on tullut pysäyttämään meidät, on siihen helpompi suhtautua. Siitä on myös helpompi päästää irti. Sillä mikään ei ole pysyvää tai tarkoitettu, että siitä tulee meille pysyvä tila. Elämä on syklisyyttä ja muutosta. Me kasvamme ja löydämme uusia asioita itsestämme joka päivä. Usein jälkikäteen näemme, että vaikeatkin asiat ovat kasvattaneet meitä.

Kun hidastaa omaa elämäänsä, pysähtyy avoimin mielin tutkimaan, on mahdollista huomata kaiken kauneus jo siinä haastavassa hetkessä. Jos asiaan ei voi vaikuttaa omilla teoilla, niin lempeydellä ja kaikella rakkaudella, hyväksy asia. Kun lakkaamme hangoittelemasta koko ajan vastaan, elämään alkaa tulla virtaavuutta. Vahvistavaa ja voimaannuttavaa energiaa. Se tekee vastoinkäymisestä pehmeämpää, tuo näkyviin sen opetuksen ja tätä kautta se laimenee. Laimennuttuaan se päästää irti. Voimme kiitollisena hengittää ja jatkaa raikkaassa energiassa eteenpäin.

En väitä, että tämä kaikki olisi helppoa. Omat rajamme, oma sisäinen lapsemme, varjomme sekä valomme kohtaamalla ymmärrämme itseämme. Tämän ymmärryksen kautta voimme rakentaa luottamuksen omaan itseemme ja valintoihimme. Luottamalla itseemme voimme luottaa toiseen ihmiseen sekä siihen, että elämä kantaa.

Toivon sinulle rakkaudellisia hetkiä oman itsesi kanssa. Pieniä askelia elämään luottamisen polulla kuunellen sitä sydämen ääntä ja omaa syvää viisautta. Irti päästämistä ja sallivuutta kaikella rakkaudella. Luottamista siihen, että elämä kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden.

Rakkaudella Hanna-Maija ❤

Kuva Marika Lahti