Matkalla muutokseen auringon alla

Olen antanut tyrskyävän meren voiman asettua itseeni. Antanut sen voimalla nostattaa, kuohuta yli äyräiden ja puhdistaa.
Olen antanut illan tummuuden ja tyyneyden asettua myös itseeni.
Kirkkaan ja lämmittävän auringon valaista joka kohtani.   

Olen ollut ja kuunnellut. Olen nauranut, nauttinut rakkaani seurasta ja olen itkenyt. 

Olen ollut väsynyt, ärtynyt ja vihainen. Olen kyseenalaistanut kaiken niin itsessäni kuin universumissa ylipäätään.
Ja olen päästänyt irti. Ymmärtänyt, että minun ei tarvitse enää sietää mitään, mikä rikkoo minun rajojani.

Olen tuntenut jo pitkään, että kaipaan askelta taaksepäin. Pois henkisyyteen päälle liimatuista kerroksista. Olen ikäänkuin palannut helppoon henkisyyteen. Mikä ihmeen helppo henkisyys?

Minulle se näyttäytyy paluuna siihen, että henkisyys on luonnollinen osa itseäni. Nimenomaan minun polkuani. Asetun jälleen elämään elämääni sisältäni päin, antamatta ulkoisten vaikutteiden ohjata polkuani.

Näen asiat niin, että kukaan meistä ei ole ketään "henkisempi" tai "tietävämpi". Meillä jokaisella on omat lahjamme, tarkoituksemme ja tuomisemme yhteiseen käyttöön. Omien rajojen puitteissa. 

Miten upeata onkaan se, että käyttää omia lahjojaan siihen, että tukee toisen loistoa. Auttaa omien taitojensa pohjalta toista löytämään omansa. Silti ymmärtäen, että toisen polku on hänen ja vain hänen kuuluu sitä kulkea. Emme koskaan voi omilla lahjoillamme vaikuttaa toisen matkaan. 

Tämän kaiken pohjalta, tulee HMK:n toimintaan muutoksia. Jotkin palvelut muotoutuvat, poistuvat sekä tilalle tulee täysin uusia, yhdistäen kaiken sen, mitä olen vuosien varrella työkalupakkiini koonnut.

Tämä kaikki saa tapahtua hiljakseen ja omalla painollaan.
Kiitos, että olet matkassani ja toivon, että yhteinen matkamme jatkuu edelleen 💙

Sydämellä Hanna-Maija 💙